14 vuotta sitten tapasin erään roomalaisen. Paljon tapahtui välissä (ja osasta siitä kerroin "Kaikki tiet vievät Roomaan"-blogissa, joka on taas ainakin hetkellisesti näkyvillä).
Arkkitehtiopiskelijasta tuli kokki, ja minusta kaupallisen alan opintojen jälkeen vielä italialaisen ruokakulttuurin asiantuntija, ihan paperillakin. Pitkäksi aikaa kotiäiti ja nyt ihan muuta. Monta vuotta uupumusta ja yksinäisyyttä, tukiverkon puutetta.
Arkkitehtiopiskelijasta tuli kokki, ja minusta kaupallisen alan opintojen jälkeen vielä italialaisen ruokakulttuurin asiantuntija, ihan paperillakin. Pitkäksi aikaa kotiäiti ja nyt ihan muuta. Monta vuotta uupumusta ja yksinäisyyttä, tukiverkon puutetta.
 |
| Ruokajuttuja on täällä, alkuperäisessä Casa Rocchi-blogissa (silloin kun olimme vain me, Cacio e Pepe) |
10 vuotta tapaamisemme jälkeen syntyi esikoisemme ja 2 vuotta myöhemmin hänen veljensä.
Tässä 14 vuoden aikana on ehditty seilaamaan monessa paikassa ja monessa liemessä, mutta viime keväästä alkaen, ensimmäistä kertaa koskaan, meillä on koko porukalla koti Suomessa. Itä-Helsingissä.. ja haemme kaikki vielä paikkaamme.
Jäädäänkö tänne, ja jos ei niin minne? Tehdäänkö töitä muille ja edes omalta alalta? Avataanko koskaan omaa ravintolaa ja jos niin millaista?
Paljon on kysymyksiä ilman vastauksia, mutta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuntuu siltä, että pystyisin mitään jakamaan. Että on jotain positiivista, pysyvämpää, että tässä meidän pitäisi olla.
